Pitkästä aikaa taasen..

Marraskuun jälkeen tapahtunutta: Siskoni Viivi vesikoira sai pennut joulukuun alussa, ja Pili sai olla taas miehenmallina yhdeksälle pennulle! Pennut kasvoivat hyvin ja lähtivät uusiin koteihinsa tammi-helmikuussa. Kuun vaihteessa osallistuttiin Pilin kanssa valjakkohiihto-opetukseen ja kokeilin käytännössä Pilin perässä hiihtämistä. Hauska virkistyspäivä kyllä oli, vaikka jo pelkästään hiihtäminen tuntui 15 vuoden tauon jälkeen aika eksoottiselta :D. Meidät ikuisti koulumme opettaja Sari Kokko:

Saimme Asikkalan opiskelijaluukkuasumisen päätökseen helmikuussa, josta hiihtolomien jälkeen reissasimme kahden viikon ajaksi Juankoskelle, Savoon. Olin työharjoittelemassa sikalan töitä ja totesin, että keltainen labradorinnoutaja ja sika ovat seikä ulkoisesti, että käyttäytymiseltään hyvin verrattavissa :D. Sianhajusta päästessämme muutimme takaisin alkusijoillemme Pirkanmaalle, Ruoveden kuntaan aivan Tampereen pohjoisrajalle. Itse käyn päivittäin n. 3 km päässä sijaitsevalla hereford-tilalla hoitamassa emolehmiä ja vasikoita, harmittaa kun sinne Pili ei pääse mukaan talossa asuvien reviiritietoisten porokoirien takia. Tässä yksi hoidokeistani :):

 

Pilneen elämä on nyt vihdoin saanut tasaantua - poika nauttii nyt olostaan uudessa kodissamme maalla, jossa on tilaa mellestää niin sisällä kuin ulkonakin. Selkeästi tuo on mellastuskaverin puutteessa, joten olemme Mikon kanssa nyt etsineet toista koiraa. Ajatuksissa olisi nuori aikuinen uroslabradori (tai leikattu narttu jne.), joka on kotia vailla. Tosin pentuhaaveet kasvavat päivä päivältä, kun nuo aikuiset labukat taitavat olla kiven alla. Olen soitellut ja laittanut sähköpostia melkeimpä kaikkiin internet ilmoituksiin (apula ja labradorikerho), mutta olen ilmeisesti liian hidas toimimaan, kun koirat menneet kaupaksi aika sukkelaan. Pentu pitäisi kyllä hankkia todella pian, jotta ehtisi käymään pahimman pissarallin ym. ennen kesän loppua...

Heinäkuun lopussa nimittäin saadaan perheenlisäystä. Vauva tilattiin viime syksynä ja kaikki on nyt edennyt hyvin, vauvanalku on kehittynyt hyvin ja maha on lähtenyt kasvuun. Tämä on osasyy toisen koiran hankkimisen ajankohtaan (hassua, toiset ne luopuu koiristaan jälkikasvun ilmaantuessa, me vaan aletaan haalimaan tänne kunnon eläintarhaa :P). Toisesta koirasta olen haaveillut jo pitkään ja nyt olisi oikeastaan erittäin hyvä sauma siihen, kun nyt kesäkuun lopussa valmistun eläintenhoitajaksi ja jään äitiyslomalle. Vauva vie myös oman aikansa, joten Pilille touhotuskaveri on aivan ehdoton!

Joten nyt kaikki peukut pystyyn ja ilmoitelkaahan minulle päin, josko tiedätte maalle sopivaa labradorintouhottajaa! Iällä ei sinällään ole merkitystä, tärkeintä on, että tulee toimeen muiden koirien, kissojen ja lasten kanssa. Pili on myös kulkenut paikasta toiseen aina mukanani, joten uuden koiran pitää myös osata sopeutua autolla matkustamiseen ja vierailla oloon. Uskoisin, että labradori kuin labradori täyttäisi nämä kriteerit :). Niin ja tärkein - koirat saavat olla pihassa paljon vapaana, joten olisi mukavaa, jos uutta koiraa ei tarvitsisi kytkeä juoksunaruun karkailujen takia!

Kuvissa touhottaa Pilin lisäksi howawart-ystävä Melissa helmikuun jäillä.

 

Takana on rankka viikonloppu Virossa. Matkamme alkoi perjantaina aamupäivästä synkin ennustein: autosta puuttui green card, jarrut vinkuivat ja katosta irtosi jokin osa kesken Helsingin motaria, lopuksi matkassa mukana ollut pikkusisko ilmoitti automatkan aikana, ettei hänellä ole passia mukana.

Onneksi alkumatkan epäonni ei seurannut enää loppumatkaan - auto ei levinnytkään, kolareita ei sattunut eikä passeja kysytty.

Laivasta oli varattu Pilille häkkipaikka kennelhuoneesta. Huone oli aivan kaamea, niin pieni, ettei sinne mahtunut jäämään koiran kanssa oleskelemaan. Onneksi koiruli on varsin sopeutuvainen yksilö, eikä yksinolo siellä pienessä kopissa rytinän ja paukkeen keskellä vaikuttanut muuten kuin emännän mielentilaan. Ajoimme suoraan satamasta Tarttoon, jossa meitä vastaanottamassa oli kaksi Unkarin Visla-tyttöä ja Bostonin terrierityttö. Meno oli välillä hurjaa, eikä pikkuinen terrieri jäänyt kokoerosta huolimatta leikeissä kakkoseksi.


Lauantaina Pili oli mamman sekä tuomarin mielestä mallikelpoinen kehässä ja saikin toisen CACIBinsa. Sunnuntaina menikin sitten vähän heikommin, liukkaan lattian takia Pili kaatui persiilleen kehässä. Kaikesta huolimatta hyvät arvostelut tuli ja ne on luettavissa kauneuskilpailut-osiosta.


Eka kuva: Tarton ROP-kehä, Pili oli VSP
Toka kuva: Tallinnan erkkarin kaksi ainutta valiourosta: "Tittelihirviö-Martti" ja kakkoseks jääny "Toistaseksi vain pelkkä hirviö-Pili"

Kotimatka sujui hyvin, Pili jäi nyt autoon laivamatkan ajaksi, eikä ollut asiasta moksiskaan. Mamman piti kyllä ottaa vettä vahvempaa, että pystyi rauhottumaan ;). Maanantaina kirjotinkin sitten kansainvälisen muotovalioarvon hakemuksen ja illasta käytiin Pilin kanssa moikkaamassa kuttutilalla Sella- ja Laikalabbiksia sekä pääsin juottamaan ja nunnuttamaan kahta perjantaina syntynyttä kilipukkia!

Pili jätti viimeiset hyvästinsä Elvis-kisulle maanantaiaamuna. Isoveli jouduttiin lopettamaan myöhään sunnuntai-iltana tuskallisen päivän jälkeen. Diabetesta sairastanut poika kärsi ilmeisesti myös jonkinlaisesta maksasairaudesta, joka sunnuntaina näyttäytyi täyttämällä keuhkot nesteellä. Sokeritaudin takia sairaus olisi ollut mahdotonta hoitaa, joten päädyimme eläinlääkärin kanssa eutanasiaan.

Ekassa kuvassa edesmennyt Elvisvanhuskomistus ja taustalla Pilin uusi Asikkalan-kämppis Moko-kissa.
Toisessa kuvassa surullinen Pili Elviksen haudalla 20.10.2008

Muuten syksy on mennyt sateesta huolimatta ihan mainiosti. Pili oli mahtava vuohipaimen 4 viikon ajan ja opetteli isäntäväen labukoiden kanssa itsenäistä lenkkeilyä. Eräänä päivänä koirat löytyivät n. 5 kilometrin päästä lönkyttelemässä hiekkatien varressa. Lähellä oli kanava, joten turkit olivat yllättäenkin märkinä. Tälläistä touhua maalla, onneksi siellä tämä oli normaalia ja nämä lenkkeilijät lähinnä huvittivat :). Pilne joi päivittäin juustonteossa vuohenmaidosta erotettua heramaitoa, eikä mennyt pakki kertaakaan sekaisin, olin yllättynyt!

Reenailtiin enemmän tai vähemmän ahkerasti syyskuussa. Totean vain, että tuo on kyllä aivan valmis paketti nomekokeisiin, mutta itse en ole. Tilasin kuitenkin noutajat metsästyskokeessa-kirjan ja se on toistaiseksi työnalla. Saisikohan palkattua jonkun ohjaamaan mun koiraa?

Pilnellä on hieno saalis                                        Pojat passissa

Meillä pitäisi koulussa vihdoin ja viimein alkaa ensi viikolla se agility, joka piti alkaa jo viime talvena. Pilin kanssa sinne innoissaan menemme. Menestymisestä sitten myöhemmin lisää (ellei sitä kurssia taas kohta peruta).

Käytiin pariviikkoa sitten punnituksessa - 37kg, poika päässyt hoikistumaan ihan huomaamatta, kun tuolla maalla kirmannut. Painon tippuminen kostautui kahdenpäivän kuluttua noutajien päänäyttelyssä, kun Pilne näytti ihan junnupojalta muiden rinnalla. Mutta jos tässä painossa pysytään niin se on hyvä. Poitsu ei ollut kulkenut yli kuukauteen hihnassa ja käyttäytyminen oli sen mukaista :D. Valioluokan 4. palkinto oli kyllä silti Pililtä mahtava suoritus, kun ottaa huomioon ketä muita luokassa kilpaili. Kahden viikon kuluttua onkin sitten Viron reissu edessä, yritetään tsempata pikkuhiljaa niin remmissä kulkua, että seisomistakin. Ja pieni lihotus ennen reissua niin ei tarttee tulla tyhjin käsin kotiin ;).

Tärkein asia: Meidän Viiville on luvassa jälleen jouluksi vauvoja, joten Pili pääsee vara-iskäilemään jälleen!

Pilne pääsi tänään ensi kertaa ihka oikeeseen metsästykseen mukaan (minulle myös eka kerta!): aamuviideltä lähdettiin pellonreunaan odottelemaan kyyhkysparven saapumista. Alkoi satamaan vettä ikävästi, joten lintujakaan ei juuri näkynyt - saaliimme viiden tunnin jälkeen oli 5 kyyhkystä, joten eipä ole päätä huimaavaa :D.
Ensimmäisen noudon kohdalla Pili hieman empi suuhun ottamista, koska puhu oli vielä elossa, lämmin ja märkä, ja kaiken lisäksi siitä lähti älyttömän paljon höyhentä! Noutovietti voitti silti ällötyksen ja Pili kantoi linnun passipaikallemme (kuva1).
Seuraavien tipujen tippuessa Pili toimi kuin vanha tekijä. Poijjaat olivat tyytyväisiä koiran työskentelyyn, ja päästään toistekin mukaan! Toivottavasti seuraavalla kerralla osuu paremmat kelit, ettei Pilillekään käy aika pitkäksi. Tässä vielä hurja metsästyskoiramme vielä hurjemman saalismäärän kanssa (kuva2)!



Harmi kun kaikki in action-kuvat on epäselviä sateen ja vauhdin takia. No täs on yks:



Lisää kuulumisia:

Pilistä tulee vuohipaimen! Mennään syyskuussa 4 viikon ajaksi vuohitilalle lypsämään kuttuja. Perheellä on itsellä yksi labbis ja yksi labbissekoitus, joten Pili on ehdottoman tervetullut mukaan aina työpäivien ajaksi :)! Käytiin kerran jo tutustumassa, ja Pili oli sitä mieltä, että ulkona tarhassa olleet kilit olivat parhaimpia leikkikavereita.

Lähdetään marraskuussa taas Viroon valloittamaan. Mielessä on pyörinyt myös lokakuun Liettuan reissu, joka jää sitten nähtäväksi, kun mami unohti ilmoittautua halvimmilla hinnoilla... Opiskelijabudjetilla ei tee mieli maksaa 40€ enemmän.

Tässä heinä-elokuussa ei juuri kummempaa ole ehtinyt tapahtumaan, navettahommissa Pili on välillä ollut mukana ja viikonloput reissattu yhdessä sielläsuntäällä, lähinnä maaseudun rauhassa oleiltu. Talon edessä päivät pitkät löhöily on tuonut Pilistä esiin lieviä vahtikoiraominaisuuksia, satunnaisia haukahduksia on kuulunut välillä, kun tiellä on kävellyt joku tuntematon. Toivottavasti tuo vahti jää tuohon, toistaiseksi pihaan on saanut tulla kuka vaan uskaltaa hännänheilutuksen ja kengänryöstön sekamelskaan :).

Pilistä on tullut reissukoira. Viikon sisään ollaan käyty ulkomailla, laivalla, kuljettu metrolla ja junalla... Tällä hetkellä asustellaan Helsingissä mamin työharjoittelun johdosta. Punkataan ystävämme Timin, kultainennoutaja 1v., luona.

Huhtikuun ja toukokuun olimme Tampereella jälleen mamin työharjoittelun takia. Pili pääsi muutaman kerran olemaan äiteen mukana navetassa, olisi ollut kameran paikka kun Pili makasi kiltin vanhan lehmän vieressä parressa :D. Mukavinta navettatöissä oli Pilin mielestä lietelantala, johon pääsi uimaan. Äiskä oli automatkalla kotiin vähän eri mieltä.

Pili kävi viime viikolla lääkärissä. Tarkastettiin polvet ja silmät, kaikista puhtaat tulokset.

Asiaan.. Virosta tuotiin mukanamme valionarvo. Arvostelu löytyy tuolta mistä muutkin. Kovin olin tyytyväinen Piliin jälleen, käyttäytyi koko reissun suht korrektisti vaikkakin kaikki oli täysin uutta ja reissujengiimme kuului viiden parson terrierin lisäksi juoksuinen Mingo. Äiskä sai tuliaisina taas palaneet käsivarret, mutta meidän häkinkantaja-kennelpoika paloi pahiten.

Kuvia tulee kunhan kerkee lataamaan koneelle.